»Isänsä näköinen!»
»Otatteko vielä samasta?» kysyi esimies.
»No otamma hänet, niin on jo kerennyt siihen mieltyä ja ikävä taitaisi tulla tytöllekin!»
Siitä päästyä ilmoitettiin leskivaimo Maria Vimpari. Esimies muisteli jotakin ja alkoi puhella johtokunnan jäsenien kanssa. Niistä muuan sanoi korkealla äänellä, että onhan hänellä elättämään kykenevä poika, joka on pappina. Hän on velvollinen huolen pitämään äidistään.
»Jaa, jaa», sanoi esimies. Hän sen tietysti kernaasti tekeekin. »Onko
Maria Vimpari täällä?» kysyi esimies holhojalta.
»Ei ole. Hän oli sairaana, niin ettei voitu lähteä kulettamaan, ja minä ajattelin, että jos sama maksetaan, niin pidän entisellään», sanoi mies.
Johtokunnan kanssa neuvoteltua päätettiin, että maksetaan sama maksu, minkä tulee suorittaa köyhäinhoidolle hänen poikansa, jolle asia ilmoitetaan ja saa itse järjestää sen sitten miten haluaa.
Liisa sai nyt Yrjön tuolille.
»Jassoo!» sanoi esimies. »Kenen se olikaan tämä poika?»
»Elsa Viion.»