TARJOILIJANEITI. On ilveitä hullulla!
HILLERI. (nousee seisomaan ryhdikkäänä, kädet housuntaskuissa, ja katsoo tarjoilijaneitiä aivan kuin aikoisi jotakin sanoa, mutta kääntää päänsä pois hänestä ja heiluttaen hänelle käsiteräänsä.) Liian matala!
TARJOILIJANEITI (tyrkkää). Korjaa täältä luusi! (Menee vasempaan ja ovelta ärsyttävästi.) Hullu! (Vetää oven kiinni.)
HILLERI (seisoo jonkun aikaa tuijottaen, ottaa lasinsa ja ryyppää pohjaan). Se on samantekevä, mitenpäin muna on padassa. (Ottaa punssipullon pöydältä ja se kädessä lähtee saliin päin, mutta pysähtyy ovensuuhun kuuntelemaan puhellen pausseilla.) Aivan niin!—Ideaali!— Korkealle, korkealle!—Periaatteet!—Ne ovat tätä nykyä paljon huonommassa hinnassa kuin lankut!—Luja periaatteenmies!—Muista kauppaneuvoksen härkää!
Salista kuuluu eläköönhuutoja.
HILLERI astelee sohvan taakse, jonne istahtaa näkymättömiin.
HURMERINTA, toisella puolen POMMERI, toisella KANTTORI ja jälessä
PORMESTARI, tulevat salista, kaikilla boolilasit kädessä.
POMMERI (taputtaen olalle Hurmerintaa). Kiitoksia, veli, siitä puheesta! Se oli puhe se, miehen suusta.
KANTTORI (taputtaen olalle). Kiitoksia ideaaleista! Kiitos! Niitä on vähän, joilla on ideaaleja.
POMMERI. Kiitoksia periaatteista! Periaatteet ne ovat—ja niitten pitää olla just lujat.