HILLERI. Se on ruvennut hautomaan ne kullaksi.
HURMERINTA (koettelee ylätaskua). Ja täällä! Katsokaa nyt! (Koettelee uudestaan joka taskua.) Ei ole enää.
HILLERI. Riittääkin nuo tälle päivälle. Varustakaa nyt vain liivinne taskuihin hopeata, niin huomenna se on kultaa.
HURMERINTA (pistää kätensä housujentaskuihin ja nostaa molemmin käsin seteleitä pöydälle). Mutta tämähän on ihmeellistä!
HILLERI. Runoilijan housut repesivät munimaan seteleitä.
HURMERINTA (koettelee takataskua). Ja täällä!
HILLERI. Missä vain tasku on! Pitäisi olla herra runoilijalla enemmän taskuja.
HURMERINTA (ottaa takkinsa, vetää sen ylleen ja pistää kätensä taskuihin, joista vetää esiin seteleitä). Tämähän on satua! (Lappaa yhä pöydälle toisistakin taskuista. Katselee vaatteitaan.) Minun nämä vaatteet ovat, se on varma. (Koettelee uudelleen takintaskuja.) Jo loppuivat.
HILLERI. Eikö ole enää muita taskuja?
HURMERINTA (ottaa paketin, jonka repäisee auki, ja kopeloipi siinä olevain housujen taskut). Ei ole näissä. (Viskaa housut pöydälle.) Nuo olivat minulla päälläni, vaan nämä riippuivat siellä kamarini seinällä.