TARJOILIJANEITI. Hän soittaa meidän rouvalle rouvan kamarissa.
ROUVA DANELL. Käskekää hänet tänne soittamaan! (Hurmerinnalle.) Eikö niin, Armas?
HURMERINTA (hymyillen). Josefinen tahto on minun lakini.
ROUVA DANELL (tarjoilijaneidille). Käskekää tänne. (Pujottaa kätensä
Hurmerinnan käsikynkkään. Menevät kamariin vasemmalle.)
TARJOILIJANEITI. Kyllä minä käsken. (Silmätessään ympärille huomaa rouva Danellin laukun, jonka ottaa ja kurkistaa sisään.) Mitä? (Ottaa laukusta kaksi korttia.) Ruutukuningas ja ristirouva! Kukahan koiransilmä—? (Viskaa kortit lattialle, lupsauttaa laukun kiinni ja yrittää lähtemään vasemmalle.)
HILLERI (tulee perältä). Neitsy voi minulle sanoa kumpaa minä haen, hattuani vai päätäni?
TARJOILIJANEITI. Päätä teillä ei ole koskaan ollutkaan. Mutta tuossa on hattunne.
HILLERI. Sepä hyvä. Päättä sitä kyllä toimeen tulee, vaan hatutta ei.
TARJOILIJANEITI. Mutta kuulkaa, Hilleri. Miksi tätä herraa oikein karahteerataan?
HILLERI. Herra pankkiiriksi.