PALVELIJA. Ei ollut paitaa.
ROUVA DANELL. Minä näin äsken pormestarinnan kaupungilla ostoksilla. Ei suinkaan hän ole vielä tullut kotia?
PALVELIJA. On tullut.
ROUVA DANELL. Ei sinun tarvitse pormestarinnalle sanoa, että minä olen täällä. Minulla on vain vähän asiaa herra Hur-Hur-Hurmerinnalle. Ei suinkaan hän ole kävelemässä?
PALVELIJA. On parasta aikaa.
ROUVA DANELL. No minä odotan häntä. Sinä saat mennä.
PALVELIJA. Hyvä rouva, antakaa minulle viisi penniä.
ROUVA DANELL. Kernaasti, sillä sinä aina puhut totta. Pormestarinna jäi minulle eilen velkaa viisi penniä, sinä saat sen häneltä periä.
PALVELIJA. Se ruvetkoon olemaan teidän hassunanne! (Menee ruokasalin ovesta.)
ROUVA DANELL yksin jäätyään menee Hurmerinnan kamarin ovelle ja kurkistaa reikelinavaimen reijästä raottaen oven. Juoksee laukulleen, josta ottaa seteleitä ja kultarahoja, ja rientää Hurmerinnan kamariin.