ROUVA DANELL. Oo! (Selailtuaan vähän kirjaa pysähtyy jotakin lehteä lukemaan.) Kuulkaa, mitä tuo nolnol merkitsee?
HURMERINTA. Ai, onko siinä painovirhe? Sepä on ikävä! (Käy katsomaan rouva Danellin olan yli.) Missä se on?
ROUVA DANELL. Tuossa ja tuossa ja tuossa ja tuossa, niitä on joka paikassa.
HURMERINTA. Niin tämä. Se on oo!
ROUVA DANELL. Oo? (Itsekseen.) Oo—oo pee kuu är äs tee uu—?
HURMERINTA. Tämä on huudahdus. (Lausuu.) Oo Margaretha, oo
Margaretha!—
ROUVA DANELL. Onko siitä kauan, kun hän kuoli?
HURMERINTA (hämillään). Kuoli?—Kyllä, kyllä siitä on.
ROUVA DANELL. Oliko hän kaunis?
HURMERINTA (neuvottomana). Kyllä—kyllä—kyllä hän—