NEITI SALMELA (osoittaa kadulle). Kuule!
HURMERINTA. Mitä?
NEITI SALMELA. Etkö kuule naurua?
HURMERINTA. Kuulen, ja olen kuunnellut jo kauan. Mitä se on?
NEITI SALMELA. Lukevat »Kauppaneuvoksen härkää»!
HURMERINTA. Sitä lukevat?
NEITI SALMELA. Niin, nyt vasta! Minä eilen, heti kun lehden käteeni sain, luin sen ensimäisenä ja varmaankin kymmenen kertaa uudelleen nauruni lomassa. Ja minua sitten suututti, kun muut eivät huomanneet sitä.
HURMERINTA. No miten ne nyt ovat sen huomanneet?
NEITI SALMELA. En tiedä miten. Mutta luultavasti ei ole kukaan eilen koko lehteä silmännytkään, ainakaan kirjoituksia. Sillä en minäkään ole sitä tähän saakka lukenut, sitten kun alussa jonkun kerran koetin hakea siitä jotakin, löytämättä koskaan mitään.
HURMERINTA (osoittaen kadulle). Kuule, kun ne nauravat!