—Eihän reikä paina eikä ratkein purista.
—Tuommoiset paikkahousutkin!
—Kyllä ne välttää väliksi, ei niitä perillä pidetäkään!
Ei onnistanut nyt Anttia! Tarkoituksensa oli moittimalla Jaakon vaatteita kääntää hänen huomionsa omiin hyviin vaatteisiinsa ja saada häntä kyselemään, mistä hän ne oli saanut. »Hyvistä-taloista» olisi hän silloin vastannut, ja sanoakseen Jaakolle jonkun niistä, olisi hän tahtonut häneltä palkkioksi makeaa lihaa tahi näkkileipää. Kun tämä keino ei vedellyt, oli hän keksivinään toisen. Taskustaan otti hän korpun ja pyöritteli sitä käsissään ja aina vähän jyrsäsikin laidasta.
—Mitä sinä sairaana syöt, kun nyt vehnästä vetelet? Taidat syödä munia ja makkaraa! tuumaili Jaakko eikä korppu näyttänyt hänessä herättävän mitään himoa.
—Annatko vähän lihaa, niin saat puolet tästä, lausui Antti huomatessaan ettei paljas näytteleminen mitään vaikuttanut.
—Enpä tiedä, vastasi Jaakko. Kumminkin hän repäsi lihaköntistä, mikä hänellä oli vakkasessaan, sirpaleen ja antoi Antille.
—Anna yksi potaattikin!
Antoi Jaakko potaatinkin.
—Anna vielä vähäsen tuota näkkileipää, niin saat tämän kokonaan, houkutteli yhä Antti.