—Hih, kun on hippusa elää, kun on nuori ja terve! jatkoi toinen jälessä juosten.
—Santtu, Santtu! katso kinttusi! huudettiin kolmannelle pojalle, joka myöskin juoksi sisälinnaan pallin vieriessä hänen kintereillään:
—Hätä ei ole tämän näköinen! vastasi Santtu perille päästyään.
—Eihän vaan, mutta olitpa menettää linnan.
—Mitä niistä olista, kun kesät heiniä kasvaa! oli Santun vastaus.
—Tolari! jopa lyöt »Pyhtisen vuorolla». Kalle lyö ensinnä: ja sitten minä, minun jälestäni on vasta sinun vuorosi. Lyö Kalle, että muutkin pääsevät lyömään.
Minä löin.
—No, niin se mies lyö!
—Pieni on tuo Kalle, vaan pippurinen!
—Maasta se pienikin ponnistaa.