Ensi kerran halasin paimentyttöä, kontti oli hartioilla; tilurantanta tilu rantanta hei kontti oli hartioilla.
—Mistä sinä tulet? kysyi hän huomattuaan minut.
—Pormestarilta,
—Saitko mitä?
—Kävin vain asialla siellä.
—Yhy.—Katsopa, tuommoisen piipun sain Jaakolta.—Hän oli tämän löytänyt.
—Ettekö sitten olekaan enään vihoin?
—Ei; me olemme sopineet kaikki vanhat vihat ja rupeamme yhdessä luita keräämään.—Niitä ostetaan. Jaakko oli jo myönyt muutaman leiviskän.
—Ottakaa minuakin.
—Rupea vain. Tule meille vähän ajan perästä, Jaakko tulee myös, ja sieltä me sitten lähdemme.—Vaan sinulla pitää olla vasu mihin kerätä.