Kun muuraismätästä, jonka pinnalla kuleksii vaan muutamia muurahaisia vetämässä jotakin havun neulaa tahi muuta puuhaamassa, karhasee vähän, niin ilmestyy siihen pian vilisevä joukko. Meidänkin kaupungissamme syntyi tänään vilkas ihmisliike. Ihmisiä kulki kaikkialla. Kusta ne tulivat, kuhunka he menivät ja mitä heillä oli toimenaan milläkin, en tiedä, vaan tolkussaan he olivat. Yhtyi usein kaksi, kolme tahi useampiakin kävelemään yhdessä ja näki heitä joukossa seisovan katujen kulmissa.
—Mitähän varten ihmisiä nyt on niin paljon liikkeellä? kysyi Antti.
—Lämpimikseen ovat kävelemässä! arveli Jaakko
—Hyvää päivää! lausui muuan ohikulkeva mies kivenlatojalle.
—Eipä nyt taida olla hyvästä päivästä haaraa? vastasi siihen kivenlatoja.
—No, on se tosi toisakseen! arveli mies pysähtyen.—Kyllä nyt taisi tavata meitä kova aika.
—Taitamattakin, vastasi kivenlatoja.—Kyllä joutaa monelta hampaat naulaan tulevaksi talvea!
—Kyllä se niin on. Sanotaanpa että kova kaikkiin koskee, vaan Ursinpa kuuluu hykerrelleen kämmeniään hyvillä mielin ja kehuneen, että markkoja on satanut hänelle viime yönä, kun kuuli kuuraa olleen, kertoi mies.
—Kai hän tänä vuonna rikastuukin elonkaupallaan, lausui kivenlatoja työtä tehdessään yhtäläiseen.
Siinä ajoi juuri Ursinkin seurahuoneelle muutamien muitten herrojen kanssa.