—Miten sinun elämäsi on tuommoiseksi mennyt?
—Että kunko:
juon ja laulan meuhaan ja pauhaan ja juon?
—Niinpä niin.
—Siihen pitäisi pitkältä tarinoida. Vaan kun sanon, että olen ollut susiteetissä pikenttinä ja Ursinilla puotipoikana, niin arvaa päälle, tekopaikka ja muu! Vaan joko sinä olet ylioppilas?—Tuossa on Jaakkokin. Onko hänkin ylioppilas?
—Ei vielä, vaan kohta tullaan.
—Päivää, Antti! Mitä kuuluu? lausui Jaakko.
—Päivä on puolessa, nälkä on suolessa!—ja sitten: putelli viinaa, kattila kahvia, tallatarallaa!
Jaakko ja minä katselimme toisiimme ja Antti seisoi hetkisen äänetönnä pää vaipuneena alas.
—Niin—kohtako teistä tulee ylioppilaita? kysyi vihdoin Antti.