EEVA. Iloissanne minun tuhmuudestani?
JUNKKA. Siitä, että sinä pidät sedästäsi niin paljon: olisi kärsinyt kepinlyöntejäkin, ennenkuin asettunut minua vastaan sotajalalle.
EEVA. Minulla ei ollut vain sopivaa jalansijaa.
JUNKKA. Tietysti sinullakin on joku, jota rakastat.
EEVA. Tietysti minullakin. (Nousee.)
JUNKKA (nousee). Lähdemmekö siis nyt valmistautumaan matkaan?
EEVA. Minä en mene enää kotia. Meillä oli Hei Lotan Nestorin kanssa sellainen sopimus, että ensimäisen virstanpylvään luona tapaamme toisemme. Se odottaa, joka ensin tulee. Minä nyt menen sinne ja palautan hänet hakemaan teitä.
JUNKKA. Niin ollen istutaan vielä vähän ja puhellaan tässä entisen jatkoksi.
EEVA. Eihän entisellä ole enää jatkoa. Se tuli selville. On vain jälellä molemminpuolinen tukistaminen.
JUNKKA. Minä haluaisin tietää jatkoa siihen, kuka on se poika, jota rakastat.