»Minä tyttö, siivo tyttö siivon nimen kannan, enkä minä joka pojan halatakaan anna.
Ei oo ruusu kauniimpi kuin tyttö Pohjolassa, eikä muuta tarvita, kun niin on maailmassa.»
Tuokion kuluttua helähti sieltä taas uusi laulu:
»Tuosta se nyt kulkee poikain polku poikki pellon naapuriin; naapurissa nätti tyttö, hiipaseeko sydäntäs? punasukka, pumpulisukka, hiipaseeko sydäntäs?»
Katri katseli sinne, ajatellen että onkohan sielläkin ylkämies ja morsian.—Keulalla istui kyllä miespuolinen henkilö, vaan perään ei sopinut näkemään, purje esti.
Ehkä istuu sielläkin morsian, laulelemassa rakastetulleen.—Iloiselta vain kuulusti.—
Sotkamon kirkko saatiin näkyviin, ja korkea uljas Vuokatin harjanne, joka oli jo etempääkin näkynyt ja pistäytynyt aina vähän väliä esiin muitten vaarojen takaa, näytti nyt kohoavan ihan tuossa lähellä. Matkaa oli sinne nytkin kosolta, penikulma ehkä, vaan suuruutensa tautta näytti se niin läheiseltä. Järven selkä oli jo soukennut ja supistui supistumistaan kunnes se sulkeutui kapeaksi Tenetin virraksi.
»Jussi!» huusi Erkki. »Nousepas laskemaan purjetta, kohta ollaan
Tikkalanniemen sillassa.»
Jussi nousi, tuppasi unimielissään kätensä molempiin liivintaskuihin ja kopeloi vielä povitaskuakin: »…eihän … niin, untahan se … äh…» Jussi heräsi siinä makeassa uskossa, että hänellä oli taskut täynnä— patentliivareita.
»Ota vastaan purje, niin minä täältä lasken», tuumi Erkki.