»Sotkamosta minä olen», vastasi tämä ja istuutui siihen lähelle.
»Talon miehiä?»
»Ei itsellinen. Kasakkana olen.—Minkäslainen kello?»
»Onpahan tuossa—pintelikello vain», vastasi Jussi.
»Minulla on silinteri—tuommoinen—viidellä kivellä käypä.»
»Valehtelee taas Kusti!» sanoi joku syrjäinen.
»Vaan Kustipa ei valehtelekaan», vastasi Kusti tolkussa ja näytti sormellaan Jussille 5 numeroa kapselissa. Jussi ei sitä katsonut, vaan kääntyi näkemään, että kuka se puhui selän takana. Katrin kanssa oli siinä nuori tytär ja hän se haasteli.
»Jos tunnet, Liisa, numeroita, niin katso eikö ole tuossa viitonen.— Ihan taiten käy tämä viidellä kivellä», oli Kusti tolkussa kellonsa puolesta.
»Sinun kellosi ei käy muulloin kuin sinä itsekin käyt», virkki Liisa ja iski silmää Katrille.
»Eikö käy?» oli Kusti yhä kellonsa puolesta. »Tää on käynyt…»