»Ikänsä ja viisi päivää», jatkoi Liisa.
»Mene…» tokasi Kusti.
Liisa läksikin nauraen ja löi Katria kylkeen: »tule!» Yhdessä astuivat he sitten miesjoukkoon, mikä istui ylempänä törmällä. Siellä istui Liisan isä ja Katrin sulhanenkin tuumimassa asioita, minkä mitäkin.
»Pysyyköhän tuo tyynenä koko päivän vai ruvenneeko tuulemaan niinkuin eilenkin ennen einettä?» arveli joku ja kaikki katselivat taivaalle.
»Eipä osaa sanoa, mitä ruvennee tekemään.»
»Höyryn jälkeen saa heittäytyä, jollei perintakaiseksi rupea.»
»Seitsemän aikanahan se höyry lähtee ja siihen tuota kerkiääkin nähdä minkälaiseksi ilma heittäikse.»
»Näkyy tulevan laskumieskin. Kenenkä vene se on korvassa?»
Läksivät siitä ne miehet, joitten veneellä oli vuoro saada laskumies. Mutta Erkki meni Jussin luo kysymään, että uskaltaisiko se Jussi laskea jälestä.
»Onhan noita pahempiakin laskettu ja omin nokkinsa», tuumaili Jussi vastaukseksi. »Onhan ne Ontojoen kosket…»