Erkkikin syötyään vääntäysi nukkumaan. Mutta Katri kuleksi Liisan kanssa ulkokausteella joutessansa. Eivät he kuitenkaan viitsineet kauan siellä oleksia, kun näet tuuli niin jotta hameihinsa tahtoivat takertua. Suojaan heillä tuli asia ennen pitkää.
Pirtin etehiseen tultua pystyi Katrin silmään keltainen ovi etehisen toisella puolen.
»Tupakoon se tuolla?» viittasi Katri Liisalle.
»Tupa kai», arveli Liisa.
Katri ei siihen heittänyt, läksi katsomaan. Hän raotti ovea ja kurkisti sisään. Siitä hän rohkaistui enemmän ja kävi sisään. Tuvassa ei ollut ketään, vaan ovi oli auki kamariin, josta kuului raksutus. Katri hiipi edelleen ja Liisakin tuli katsomaan, että minne se Katri menee.
Katri teki hyvän päivän tyttärelle kamarissa—se oli talon tytär,
Reeta.
Reeta vastasi hyvän päivän ja kysyi kuulumisia.
»Eipä kuulu.——Tuoko se nyt on se masiina?» virkkoi Katri ja lähestyi varovasti Reetan ompelukonetta.
»Tämähän se on», vastasi Reeta ja rupesi ompelemaan.
»On aika rallatuskoje», arveli Katri. »Niin pistää kiperään, ettei silmä erota.—Ei mahtane tulla hyvää jälkeä.»