»Olihan sillä vanhalla kansalla sitä sanan mahtia…»
»Liekö se avittanut, vaan kun ovat olleet voimakkaampaa ja uljaampaa väkeä, se tuo lie syynä.»
»Mutta mitä hän niillä potaatin siemenillä teki?»
»Ka kylvi, ja siitä se levisi potaatinviljelys tämän järven rannoille.»
»Vai hän se ensinnä?»
»Hän, ja siitä se levisi…»
Siitäpä johtui nyt uusi puheaine. Potaatin viljelyksestä, mistä se on alkujaan ja miten se on kulkeutunut Suomeen ja kunkin kotipitäjään, nyt puheltiin. Jussi tiesi kertoa potaateita kasvatetuksi Amerikassa ja sieltä tulleen Englantiin. Siellä Englannissa muuan herra, joka niitä ensinnä kylvi, oli syksyllä pitänyt suuret kestit, ilosta kun oli saanut potaatinsiemeniä. Kesteissä oli ruuaksi potaattejakin. Mutta kun herrat rupesivat niitä syömään, niin irvolleenpa suunsa vääntyi. Talon herra, ollen äkkinäinen, oli keittänytkin potaatin nuppuja.
»No, herroilta jäi syönti sikseen?»
»Paljon voin ja sokerin uhalla koettivat nieleskellä niitä.»
»Liekö tuo totta?» arveli Erkki.