»On siinä ukot puhkineet jos puskeneetkin», arveli laskumies.
»Monta hikipisaraa se on Pyhä niellyt», lausui Jussi. »Kun tuli tämä hevoskyydillä kuletus tästä Pyhän kohdalta, niin moni ukko yhä edelleen oli sauvonut ja vetänyt veneensä entistä jälkeä, ennenkuin rupesi maksamaan paria kolmea markkaa kuletuspalkkaa, maantielle muka viskomaan rahoja.—Niinkin on itsepintaista ihmistä, näetsen, ja vanhaan tapaan kiintynyttä, jotta ei kun mennä jatuuttaa vain entistä uulaa, eikä osaa ajatella, jotta uusi tapa voi ehkä olla helpompi.» Niin se laskumies haasteli laskiessaan.
»Vaan eipä taitaisi enää olla sitä miestä, joka palkankaan edestä läksisi vetämään ja sauvomaan Pyhää», arveli Erkki.
»Kyllähän niitä palkan edestä aina olisi lähtijöitä», tuumi Jussi.
»No, palkaksihan se tulisi, mikä pitää vedätyspalkkaa maksaa», arveli
Erkki.
»Palkaksi! Yhtä verran tulisi siitä palkasta ansioksi kuin sinulle tervanruukusta—sulaa tappiota», tuumi Jussi. »Lopulleen kaksi penikulmaa palavaa koskea venettä nostaessa, meneehän siinä aikaakin kolme kertaa sen edestä mitä vetopalkka maitse maksaa. Aikaa ja ruokaa ja vaivoja kuluisi siinä monetkin kerrat päälle palkasta.»
—»Onpa siinä vene saanut rusauksen», tuumi Erkki ja viittasi rannalla olevaa veneen puoliskoa.
»Siihen laski mennä kesänä kallioon. Toinen mies hukkuikin», vastasi laskumies.
»Itselaskijoitako ne olivat?»
»Itsehän ne tohottivat.»—