Soitettiin aisakelloa ja koje hiljensi pyörintäänsä ja viimein pysähtyi ja lakkasi silloin mahtava soittokin. Entiset tulivat pois ja uusia ihmisiä meni sijaan karuselliin. Nousipa siellä Kustikin muutaman hevosen selkään. Hän taputteli hevostaan, otti ohjakset käsiinsä ja alkoi laulaa:
»Översti se ajoi hevosill' ja vaunuill', vaan ratsumies se ratsasti. Sun prillati pratipra.»
Kun kaikki paikat olivat täyttyneet, soi kello, karuselli alkoi pyöriä, rumpu ja posetiivi soida ja Kusti lauloi kiitäessään ympäri:
»Rumpu se lyö ja rumpu se käy
ja miekan terät ne värisee.»
No, oli se taas Katrista kummaa ja unehtunut oli häneltä sotaherra.
Häntä nauratti kun Kusti mennä kiiätti ympäriinsä, vilisten vain.
Kun laitos taaskin pysähtyi, osti aliupseeri kaksi lippua, toisen antoi
Liisalle ja toisen Katrille, jotta saivat mennä ajelemaan kerran.
Tytöt lähtivätkin ja Katri istua kämäytti ensin hevosen selkään, kuten Kustikin oli viime kerralla, vaan kun hän näki Liisan istuvan reessä, meni hänkin sinne Liisan viereen rekeen.
Läksi nyt koje pyörimään ja nauratti Liisaa ja Katri nauroi ääneen ja piti huivinnurkkaa suullaan. Nauroi se aliupseerikin katsoessaan heitä.
Vaan Kusti seisoi aliupseerin vieressä ja silmäili ja silmäili häntä. Lähestyi askeleen lähemmäksi ja silmäsi sitten aliupseeria päästä jalkoihin. Aina vähän ajan perästä lähestyi askeleen ja katseli, silmäsi tarkasti ja suu hymyssä.
»Meidän pitäjän miehiä», lausui hän vihdoin puoliääneen ja säikähti, kun aliupseeri kääntyi häntä katsomaan.