Opettajatarta hävetti. Hän ei osannut mitään vastata.
»Kuulkaa!» sanoi Esteri.
»No?»
Esteri nousi sängystään, sytytti kynttilän, otti sen käteensä ja itse lähtevän näköisenä sanoi:
»Tulkaa!»
Esteri katsoi pyytävästi opettajatarta.
»Sano, hyvä ystävä, minne!»
»Tulkaa!»
»Nythän on sydänyö.»
Vastustellessaan opettajatar kuitenkin nousi. Esteri tarttui tanakalla kädellä hänen käsikoukkuunsa ja vei mukanaan. He kulkivat kuin kaksi valkoista haamua kynttilän valossa salin läpi, suurten varjojen vaappuessa heidän takanaan. Esteri johti forstmestarin työhuoneeseen, jossa sytytti lampun ja kaikki kynttilät.