Esterin pää painui rinnalle. Hän otti virkkauksensa, jota oli näyttänyt äidilleen, ja sanaa sanomatta lähti.
Forstmestarille norahti kyynel silmiin.
»Esteri!»
Hän otti Esteriä kädestä ja vei sohvan luo.
»Tässäkö äiti istui?»
»Sehän oli vain unta.»
»No, sinä istut tuohon äidin viereen—ja isä istuu sinun viereesi—tai isä istuu tähän äidin viereen ja sinä isän syliin. Kas näin.—Mutta jopa sinä olet suuri! Kuinka vanha sinä olet?»
»Kuudentoista.»
»Kuudentoista!» ihmetteli forstmestari. »Joko sinä olet kuudentoista? Et suinkaan!»
»Viime sunnuntaina oli syntymäpäiväni.»