»Ei sitä toki tänään vielä tarvita», sanoi Leena ja nosti jalkansa tuolille lepuuttaakseen niitä ja asettui selin seinään nojaten mukavasti istumaan, kun huomasi, että Lauralla kuitenkin menee hyvä aika järjestäessään vaatteita takaisin laatikkoon.
»Veli tulee tänään», väitti Laura istuen laatikkonsa ääressä, pannen hyvin huolellisesti vaatteet laskoksiin ja kädellään silittäen rypyt.
»Isä on lähettänyt sähkösanoman.»
Leena ei virkkanut siihen mitään.
»Lääkärisetä sanoi, että veli tulee lentokoneella.»
Leena hyväksyi äänettömyydellään.
»Mutta osaakohan veli tänne meille, kun ei ole ennen käynyt?» Lauran piti purkaa takki laskoksistaan, kun se tuli huonosti, ja laskea se uudelleen. Sitä tehdessään hän jatkoi puhettaan: »Eihän Leenan sisarkaan, joka maalta tuli Leenan luo, osannut. Meni väärään taloon, ensin kellariin ja sitten toisia portaita vinnille. Poliisi hänet sitten toi. Muistaako Leena?»
Kun ei vastausta kuulunut, kääntyi Laura katsomaan.
Leena nukkui.
Laura kävi levottomaksi nyt, kun hän tunsi olevansa kuin yksin.