Kun joukkue saapui ovelle, niin Leena kysyi ihmetellen:
»Mistä Laura sitä tuo?»
»Täti antoi.»
»Mikä täti?»
»No, se kiltti täti.»
Leena hyvin ymmärsi, että asia oli väärällä tolalla, mutta tiesi myöskin, ettei tässä suhteessa ollut hänen yrittääkään selittelyihin. Se piti jättää lehtorin ja rouvan tuloon.
»Tyttökö se on vai poika?»
»Poika on!» kuului huivikäärön sisästä niin heleä-ääninen ja reipas vastaus, että Leena oikein ihastui.
Etehisessä Laura purki vaatekäärön pojan ympäriltä, jolloin tuli näkyviin vaalea- ja pitkätukkainen pää miellyttävine lapsen kasvoineen, suurissa silmissä avonainen, hieman veitikkamainen katse ja suu oli naurava.
»Leena pesee pojan silmät», sanoi Laura hyvin äidillisesti.