»Sveitsi on kaunista. Siellä on vuoria ja laaksoja ja alppimajoja ja vesiputouksia. Onhan?»
»On.»
»Parisissa on lasten hyvin hauska. Onko?»
»On», myönsi joulukuusen uskollinen tähystäjä.
Niin saavuttiin suureen kaupunkiin, jossa talot ovat kirkkaasti valaistut ja sisältä kuuluu kaunista soittoa. »Mutta ovet ovat lukossa, ettei minnekään pääse sisälle. Niinhän?»
»Niin», vastasi kuusen tähystäjä vähän elävämmin ja lisäsi: »Ja koirat vihaisia.»
»Onko siellä koiria?» kysyi Laura uteliaana uudesta kuvasta, jonka sai suureen kaupunkiinsa, ja ihastuneena, kun puhetoverinsa viimein sanoi muutakin kuin lyhyen sanan. »Ovatko ne suuria?»
»No, on suuriakin», vastaa poika jo katsahtaen kysyjään. »Niin suuria kuin mökin hevonen! Ja on pieniäkin. Ja paljo niitä häjyjä on. Ja niin iljetyn vihasia minulle, pienet ja suuret.»
»Eikö sinua pelottanut?» kysyi Laura kauhistuneena.
»Eipä siinä pelko auta, kun on pakko.»