»Siitä on se vain lystiä, ja se saa meiltä rahaa ja leipää. Viidenpennin lantin tai leipäpalan kun antaa, niin se vetää puolikilometriä ja juoksee minkä käpälästä lähtee. Se on hyvä juoksemaan.»
Iikka kuopi ja hirnui niin luonnollisesti, että miestä nauratti, vaikka tuntuikin surulliselta.
»Ja on se niin vankka, että tuolta Ylikylästä asti vetää niin suuren kuorman luutia, ettei hevonenkaan vetäisi.»
»Ylikylästäkö tämä on?»
»Ylikylästä», vastattiin.
»Kenen poikia?»
Sitä ei kukaan pojista tiennyt.
»Kenen poika sinä olet?» kysyi mies Iikalta.
»Äidin poika.»
Pojat purskahtivat nauraa rähättämään.