»Mikä sinun nimesi on?»
»Hepo-Iikka se on», ehättivät pojat yhteen ääneen.
»Iikka raukka», lisäsi Iikka itse.
»Tosiaankin Iikka raukka. Kaimamies kuitenkin. Tiedätkö missä Koistisen vaimo asuu siellä Ylikylässä?»
»Ei Iikka tiedä, mutta kyllä äiti tietää.»
»Missä äitisi asuu?»
»Siellä se asuu kotona», vastasi Iikka.
»No kun sinulla on samalle päin matka, niin lähde kotiasi ja ota kelkkaasi tuo kapsäkki. Minä maksan hyvästi.»
»Istukaa tekin kelkkaan», toimitti Iikka toimessaan jo siitä, että oli saanut silatun, välkkyvän kapsäkin.
»Istukaa vain! Se on vankka, kyllä se jaksaa», toimittivat heti pojatkin, ja joku vallattomin työnsi miestä niin, että tämä varatonna lysähti istualleen kelkkaan. Silloin ei Iikka joutanut muuta odottamaan, ei päitsiäänkään pojille antamaan, vaan puhalsi innoissaan täyteen juoksuun.