Santeri luuli, että Aukusti täällä kaikessa rauhassa tahtoo jakaa hänen kanssaan jonkun makean palan saadakseen hänestä liittolaisen toisia poikia vastaan, jotka härnöittelivät Aukustia, pelottivat häntä jalkapuulla ja pilkkasivat, ettei hän saa ikinä akkaa.
Aukusti veti povestaan pannukakun ja ojensi sen Santerille:
»Saat koko pannukakun.»
»Koko pannukakun?»
Santeri ei ojentanut kättään ottaakseen, sillä häntä alkoi pelottaa, että tämä on unta. Pelotti niin, että itku oli tulossa.
»Neuvo minulle vain muuan konsti», sanoi Aukusti.
Nyt Santeri heräsi, otti pannukakun ja alkoi selittää, että hän on vasta oppinut muutaman aivan uuden konstin, jota ei kukaan vielä tiedä. On lukenut muutamasta lainakirjasta. Sellaisen konstin hän tiesi, että saa neulan, silmineulan pysymään veden päällä kuin puutikun.
»En välitä», sanoi Aukusti halveksivasti, veti aapisen taskustaan ja jatkoi: »Neuvo, millä konstilla olet oppinut lukemaan.»
Santeri ällistyi:
»Millä konstilla lukemaan?»