»Kutoo kangasta.»
»Joo, sehän kuuluu olevan mainio kankuri», sanoi muuan.
»Viioskahan se on kutonut meidän seurallemme kankaita», selitti Montinin rouva.
»Mitä varten sinä olet tätä kaupittelemassa?» kysyi muuan rouva.
»No, että saan rahaa.»
»Mitä sinä rahalla teet?»
Elsa mietti vähän aikaa ja sanoi sitten:
»Ostan riisiryynejä, että keitämme riisiryynipuuroa.»
Toiset päästivät helakan naurun ja toiset katselivat pitkistään toisiaan hyvin hämmästyneen näköisinä. Elsa luuli, että hän on jotakin rumaa sanonut, ja karahti poskiltaan kuumaksi. Rouvat alkoivat kiivaasti puhella keskenään, josta Elsa ei ymmärtänyt, kuin se oli ruotsia. Vaan hyvin kummastelevilta rouvat näyttivät.
Viimein sanoi muuan rouva: