Toiset pojat olivat riemuissaan.
»Pojat, ostetaan karamelleja», huusi muuan.
Mutta Montinin Jori otti pojalta rahan ja toi Elsalle, joka apealla mielellä astui juoksevaa Maria vastaan. Hyvillään olivat molemmat tytöt, se on tietty, ja Joria toisilleen kiitettiin.
»Emmekö tykkää Jorista?»
»Tykkäämme.»
Ja Jorista he sitten puhelivat unehuttaen löytämänsä rahan melkein tykkänään.
»Sinun äitisi ei ollut kotona, vaan minun äitini sanoi, että saa sen rahan ottaa, vaan sitä pitää säilyttää jonkun aikaa, jotta jos sattuisi kuulemaan keneltä se on pudonnut.
Eihän sitä tiedä, vaikka olisi pudonnut joltakin köyhältä tyttöraukalta, joka oli menossa asialle. Niin sanoi minun äitini.»
Mari ja molemmat olivat hyvin toimessaan, että joo, kyllä se pitää tallessa pitää.
»Vie sinä äidillesi tämä, minun äitini käski antaa Viioskalle sen talteen», lisäsi Mari.