Kun sillä jo on tuommoiset tavat, mitä sitten, kun se tulee vanhemmaksi.
Ei tiedä vaikka tulisi…
»Hyvä Jumala varjele! mikä se semmoisia ajatuksia mieleen tuopikaan.»
Vaan ihmekö oli, jos tulivat, kun näki myötäänsä ihmisten lapsia, jotka sille jäljelle olivat joutuneet. Ja kun Liisalla oli niin pahat vinkeet jo, ja kaikki sanoivat, että oikeaa ihmistä ei Liisasta tule…
Latun emännän mieleen tuli Viion lesken puhe Tolpan Annasta. Ehkäpä Jumala näin nyt rankaisee häntä Liisan kautta. Antaa hänelle samanlaisen palkan kuin Kreetalle. Ja Latun emäntää kauhistutti ajatus.
»Herra Jumala, elä rankaise minua vihasi jälkeen ja ansioni mukaan!»
Mutta syytönhän Liisa olisi vielä? Millä hän olisi ansainnut sen rangaistuksen kuin Tolpan Anna?
»Minä etsiskelen isäin pahat teot lasten päälle kolmanteen ja neljänteen polveen», lausui hän ääneen.
Mutta millä hän olisi rikkonut Jumalan mielen enemmän kuin muutkaan.
Niin no, millä Kreetakaan?
Ja rohkea ja jänteväluontoinen Latun emäntä pelkäsi niin, että jäsenet vapisivat.
Jos häneltä menisi mies, poika, koko onnellinen elämä, ja Liisa joutuisi huonolle jälelle.