Lisäksi Mechelin kannatti säädyssään tehtyä ehdotusta kenraalikuvernöörin sanomalehdistöön kohdistaman sortojärjestelmän poistamisesta, josta asiasta valtiosäädyt tekivät erityisen anomuksen. Omasta puolestaan hän uudisti aikaisemmin tekemänsä, mutta valtiopäiväin silloin epäämän säätyesitysehdotuksen laajemman oikeuden myöntämisestä naisille päästä kunnallisiin virkoihin kaupungissa.
Valtaistuinpuheessa oli keisari ilmoittanut käskeneensä antamaan ehdotuksen siitä, ettei reserviä v. 1900 kutsuttaisi harjoituskokouksiin. Senaatti alisti tämän johdosta annettavaksi valtiosäädyille armollisen esityksen asiasta. Kun sitä ei kumminkaan kuulunut, ehdotti Mechelin toukokuun 21 p:nä, että maamarsalkka muiden puhemiesten kera ryhtyisi toimenpiteisiin asian saattamiseksi valtiosäätyjen käsiteltäväksi ennen valtiopäiväin päättymistä. Tämä ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti, ja maamarsalkka Lindelöf neuvotteli asiasta muiden puhemiesten kanssa, jotka kukin olivat säädyltään saaneet saman tehtävän. Sähkösanoma asiasta lähetettiin kenraalikuvernöörille, mutta tuloksetta. Venäjän sisäasiainministeriltä senaatille saapuneen kirjelmän johdosta, jonka mukaan Suomen postilaitoksen postimerkkejä ei enää olisi lupa käyttää, vaan niiden sijasta olisi käytettävä Venäjän postimerkkejä, kuitenkin siten, että Suomen rajain sisällä olisi sallittu käyttää postimerkkejä, joissa arvo oli ilmaistu Suomen rahassa, teki Mechelin anomusehdotuksen, että kaikkiin Suomen postitoimistoista lähtevissä lähetyksissä käytettyihin postimerkkeihin tulisi olla merkittynä niistä suoritettava Suomen rahan määrä.
Valtiopäiväin yritykset hallitsijalle lähetettyjen esitysten avulla palauttaa olot lailliselle tolalle olivat turhia. Maan hallinnossa ilmenneiden epäsuuntain johdosta tehtyyn anomukseen, jonka Plehwe esitti elokuun 27 p:nä, annettiin vastaus, että valtiopäivät sen tehdessään olivat menneet toimivaltaansa ulommaksi ja että kenraalikuvernöörin toimenpiteet olivat olleet kaikin puolin oikeita. Ja painoasiasta tehtyyn anomukseen vastattiin, ettei sen ollut havaittu ansaitsevan huomiota.
Valtiopäiväin vielä jatkuessa otti ritariston ja aatelin lähetystö, johon kuuluivat Mechelin ja kaksi muuta jäsentä, osaa Turussa toimitettuihin vapaaherra S.W. von Troilin hautajaisiin, vainajan, joka niin etevästi oli hoitanut maamarsalkan tehtäviä useilla valtiopäivillämme. Vaikka jo taudin murtamana otti hän säätynsä jäsenenä osaa 1900 vuodenkin valtiopäiviin, mutta kuoli äkkiä huhtikuun 27 p:nä, päivä sen jälkeen kun oli säädyssä viimeisen kerran esiintynyt.
Muutaman päivän kuluttua valtiopäiväin päättymisestä levisi Helsingissä huhu uudesta, maallemme arveluttavasta toimenpiteestä. Huhu toteutuikin ennen pitkää, kun julkaistiin kesäkuun 20:ntenä päivätty julistuskirja, joka sääsi venäjän kielen otettavaksi käytäntöön virallisena kielenä maamme virastoissa. Toimenpide, josta muun muassa täytyi olla seurauksena, että suuri joukko venäjän kieltä taitamattomia lainkuuliaisia ja kelvollisia virkamiehiä erotettaisiin, jolloin heidän seuraajikseen nimitettäisiin ainoastaan sellaisia, jotka taisivat mainittua kieltä, herätti tietenkin yleistä paheksumista. Vastapäättyneiden valtiopäiväin jäsenten saman kuun 22 p:nä ritarihuoneella pitämässä kokouksessa luki Mechelin laatimansa ehdotuksen kirjelmäksi, jossa mainittu toimenpide osotettiin epäoikeutetuksi. Läsnäolevat hyväksyivät kirjelmän pääkohdiltaan sekä päättivät toimittaa sen ministerivaltiosihteeri Plehwelle ja senaatin jäsenille kokouksen mielipiteen ilmauksena. 79 entisen valtiopäivämiehen allekirjoitettua kirjelmän matkusti kaksi kokouksen valitsemaa henkilöä, vapaaherra V. von Born ja professori O. Donner, Pietariin viemään sitä Plehwelle. [Tästä käynnistä Plehwen luona katso "Murrosajoilta" vihot III ja IV s. 169 ja seur.] Muutamaa päivää myöhemmin kuin julistuskirja ilmestyi asetus, jossa säädettiin, että julkisia kokouksia sai pitää ainoastaan kenraalikuvernöörin tahi niiden viranomaisten luvalla, jotka hän puolestaan oli oikeuttanut luvan antamaan, sekä asetus syntyperäisten venäläisten kaupankäynnistä Suomessa. Näiden toimenpiteiden johdosta, jotka aiheuttivat usean senaattorin pyytämään eroa virastaan, laati Mechelin, J. Grotenfelt ja E. Furuhjelm seikkaperäiset, mainittujen toimenpiteiden laittomuutta osottavia esityksiä, joita levitettiin yleisön keskuuteen.
* * * * *
Mechelinin uutteran valtiollisen kirjailijatoimen tämän aikuisista tuotteista on mainittava Parisissa v. 1900 ilmestynyt, varsin valaiseva kirjanen La Constitution du grand-duché de Finlande, joka sisältää käännöskokoehnan Suomen perustuslakeja ja muita maamme valtiollisia oloja koskevia virallisia asiakirjoja sekä näiden historiallista kehitystä valaisevan esityksen. Samana vuonna hän julkaisi Brysselissä ilmestyvässä aikakauslehdessä "Révue de droit international et législation comparée" eripainoksenakin ilmestyneen tutkielman, jossa selostetaan useiden oikeusoppineiden lausuntoja Suomen valtiollisesta asemasta. Berlinissä ilmestyvän "Die Nation" aikakauslehden 1900 vuoden marraskuun numerossa on samansisältöinen, nimimerkillä "Justus" varustettu kirjoitus "Zur Lage Finnlands", joka luultavasti on Mechelinin laatima tahi ainakin hänen toimestaan syntynyt.
Suomen kansalaispiireissä oli lausuttu ajatus, että olisi sivistyneen maailman mielenkiinnon herättämiseksi maamme oikeustaisteluun aikaansaatava jollakin yleisesti tunnetulla kielellä ilmestyvä aikakauslehti, joka ottaisi ajaakseen asiatamme. Mechelin toimi uutterasti tämän aikeen toteuttamiseksi. Aikakauslehti l'Européen, joka alkoi ilmestyä Parisissa 1901 kansainvälisen oikeuden ja inhimillisyyden periaatteiden puoltajana sekä sisälsi Suomeakin koskevia kirjoituksia, oli melko suurelta osalta hänen toimestaan syntynyt ja sisälsi hänen kynästään lähteneitä kirjoituksia. Tässä lehdessä tammikuun 18 p:nä 1902 julkaistu, allekirjoituksella Helsinki, Judex (Mechelinin nimimerkki) varustettu kirjoitus "Les événements de Finlande", kuvailee laajasti lähinnä edellisten vuosien Suomen tapahtumia ja arvostelee Venäjän hallituksen silloista politiikkaa.
Kotimaisiinkin sanomalehtiin hän näihin aikoihin kirjoitteli valtiollisia kirjoituksia. Finsk Tidskriftissä on hänen laatimansa kirjoitus: "Vid begynnelsen af år 1900", joka sisältää pääasiallisesti hänen jo ylimääräisillä valtiopäivillä esittämiään näkökohtia. "Valitettava tosiasia on", sanotaan tässä kirjoituksessa, "että se valtiollinen suunta, jota meidän päivinämme sanotaan natsionalismiksi, on osottanut arveluttavaa taipumusta unohtamaan oman perusaatteensa, joka kuitenkin on ollut se, että jokainen kansakunta on tunnustettava oikeutetuksi elämään ja täyttämään erikoisen tehtävänsä inhimillisten yhteiskuntain kulttuurikehityksessä. Suurpoliittiset edut paisutetaan siksi Molokiksi, jolle kaikki on uhrattava. Tietoisuus ylivoimasta synnyttää kohtuuttomuuksia vallan käyttämisessä." — Seuraavan vuoden alussa hän Finsk Tidskriftissä jälleen esitti mietelmiä: "I det tjugonde seklets gryning". 19:nnen vuosisadan umpeen mennessä, hän lausuu, oli perustuslaillinen valtiomuoto toteutettu useimmissa Europan maissa. Mutta hän toivoo sen kehittyvän siihen suuntaan, että kansalaisten itsehallinto enemmän ja enemmän otetaan käytäntöön maakunta- ja kunnallisasioissakin, varsinaisen valtiotoiminnan kohdistuessa ainoastaan koko isänmaan yhteisiin etuihin. Yksityisten voimain vapaa yhteistoiminta parhaiten edistää sivistystä ja siveellisyyttä sekä taloudellista hyvinvointia. Toisaalta on työ isänmaan hyväksi vahvistuva, kuta enemmän se käsittää samalla olevansa renkaana ihmisyyden yhteisessä työssä. — Mainitun aikakauslehden samassa vuosikerrassa on toinenkin M:n laatima kirjoitus: "Solidaritet", jossa hän huomauttaa, että yhteisvastuullisuutta tulee olla saman kansakunnan jäsenten kesken, mutta myös eri kansain kesken, viitaten Haagin kansainvälisen rauhanliiton tätä tarkoittaviin yrityksiin. — Erääseen Tukholmassa 1902 ilmestyneeseen kirjaseen: "Finska militären" on Mechelin kirjoittanut alkulauseen.
Osotuksena siitä, ettei Mechelin myöhempänä elinaikanaan suinkaan ollut menettänyt nuoruuden aikaista kaunokirjallisuuden harrastustaan, on muun muassa Finsk Tidskriftissä vuonna 1898 julkaistu arvostelu Juhani Ahon hiljattain ilmestyneestä Panu nimisestä romaanista, jonka sisällystä Mechelin laajasti selostelee, samalla antaen lämpimän tunnustuksen tälle nuoren suomalaisen kirjallisuutemme huomattavalle tuotteelle.