Jo seuraavana aamuna oli Mechelinillä valmiina julistuskirjan luonnos, jonka valtuuskunta, sittenkun ensin J. Grotenfelt ja sen jälkeen muut jäsenet olivat sen tarkastaneet, eräin muutoksin hyväksyi. Samaten tarkastettiin ja hyväksyttiin Mechelinin laatima valtiopäiväkutsun luonnos, joka sisälsi, että eduskuntalaitoksen uudistusta koskeva esitys oli annettava valtiopäiväin käsiteltäväksi, sekä ehdotus käskykirjeeksi, jonka mukaan laittomuusaikana nimitettyjen venäläisten virkamiesten sijaan nimitettäisiin kotimaisia miehiä. Samana päivänä veivät Mechelin, Wrede ja Donner ehdotukset kenraalikuvernöörille, jonka luona ne kohta kohdalta tarkastettiin. Obolenski teki vastaväitteitä, varsinkin kesäkuun 20 p:nä 1900 annetun, venäjänkielen käyttämistä virastoissa koskevan julistuskirjan kumoamiseen nähden. Hän ei kuitenkaan ollut itsepäinen, vaan lupasi toimittaa perille perustuslaillisten julistuskirjan ehdotuksen samalla kuin senaatinkin ehdotuksen sekä lausui pitävänsä edellistä parempana. Molemmat olivat tosin pääkohdiltaan samansuuntaiset, mutta erosivat toisistaan siinä, että edellinen erinäisissä kohdin esitti tarkemmin määriteltyjä vaatimuksia; niinpä se esimerkiksi vaati 1901 vuoden asevelvollisuuslain täydellistä kumoamista, jota vastoin senaatti vain oli ehdottanut sen soveltamisen lakkautettavaksi. Eduskuntalaitosta koskevassa kysymyksessä oli senaatti vain ehdottanut uudistettavaksi hallituksen esityksen äänioikeuden laajentamisesta porvaris- ja talonpoikaissäädyn vaaleissa. Seuraavana päivänä, marraskuun 2:sena, saapuivat Mechelin ja Grotenfelt uudestaan kenraalikuvernöörin luo, joka heidän läsnäollessaan antoi luotsipäällikölle, kenraalimajuri N. Sjömanille käskyn viedä perustuslaillisten ehdotuksen sekä kenraalikuvernöörin puoltavan lausunnon korkean-asianomaiseen paikkaan. Valtuuskunta lähetti puolestaan kaksi henkilöä Pietariin hankkimaan valtiosihteeristöstä varmuutta siitä, että ehdotus todellakin esitettiin semmoisena kuin valtuuskunta sen oli hyväksynyt.
Marraskuun 2 p:nä lähti kenraali Sjöman "Eläköön" laivalla matkaan. Muuan huhu, joka perustuslaillisissa piireissä herätti levottomuutta, tiesi kertoa joidenkuiden yltiöpäiden aikovan estää höyrylaivaa lähtemästä, koska olivat saaneet kuulla eräiden vanhan senaatin jäsenten aikovan siinä matkustaa sekä arvelivat sen olevan ehdottomasti estettävä. Pian kuitenkin kuultiin Eläköön laivan lähteneen satamasta ja alottaneen matkansa. Julistuskirjan ehdotus toimitettiin perille ja käsiteltiin Pietarhovin keisarillisessa palatsissa tapahtuneessa esittelyssä, jota kesti k:lo 8:sta i.p. marraskuun 3 p:nä seuraavaan aamuun k:lo 3. Venäläiset ministerit, kreivi Witte etusijassa, puolsivat ehdotusta pääkohdiltaan ja hallitsija hyväksyi julistuskirjan, kuitenkin eräiltä harvalukuisilta kohdin muutettuna, minkä jälkeen se allekirjoitettiin k:lo 2 aamulla. Muutoksista pidettiin vain yhtä mainittavammin tärkeänä. Perustuslaillisten ehdotuksessa oli nimittäin ollut määräys, että 1899 vuoden helmikuun-julistuskirjan säätämät perussäännökset oli kumottu, jota vastoin vahvistettu julistuskirja sääsi, että niiden soveltaminen oli keskeytettävä siksi, kunnes siinä mainitut asiat oli lainsäädäntötoimin järjestetty. Kun suomalaisella taholla kuitenkin edellytettiin "lainsäädäntötoimen" käyvän perustuslaillista tietä, ei tämä muutos, tultuaan maassamme tunnetuksi, herättänyt sanottavaa levottomuutta. Julistuskirja venäjän kielen käytäntöön ottamisesta virastoissa oli poistettu niiden asetusten joukosta, jotka julistettiin heti kumotuiksi, mutta sen kävi lukeminen niihin perustuslainvastaisiin asetuksiin, joiden tarkastamisesta senaatin oli tehtävä ehdotus.
Eläköön laiva palasi viivyttelemättä tuoden julistuskirjan ja valtiopäiväkutsun Helsinkiin, jonne se saapui marraskuun 4:ntenä iltapäivällä ja missä sen tuomat uutiset herättivät suurta riemua. Mechelin ja Wrede sekä Danielson ynnä muutamat muut henkilöt saivat kutsun saapua k:lo 9 illalla kenraalikuvernöörin turvapaikkaan, venäläiseen sotalaivaan Slavaan, missä hän saattoi asiakirjain sisällyksen kutsuttujen tiedoksi. Samalla hän kuitenkin lausui ihmettelynsä ja pahoittelunsa sen nurjamielisyyden johdosta, jota hän luuli havainneensa suomalaisissa vallitsevan venäläisiä kohtaan ja jota hänen ylhäisyytensä sanoi lakon aikana itsekin kokeneensa. Mechelin vastasi tähän sujuvalla ranskan kielellä pitämässään puheessa, ettei nurjaa mieltä vallinnut Suomessa Venäjän kansaa kohtaan, mutta että erään Venäjän puolueen lakiamme ja oikeuttamme vastaan tekemät hyökkäykset olivat loukanneet suomalaisten arimpia tunteita. Puhuja lausui olevansa varma siitä, että mielten katkeruus oli häviävä säännöllisten olojen palauduttua. Lopuksi hän muutamin sanoin kiitti kenraalikuvernööriä hänen avustuksestaan julistuskirjan aikaansaamisessa.
Ainoat maassamme, jotka eivät olleet aivan tyytyväisiä julistuskirjaan, olivat sosiaalidemokraatit, jotka olivat haaveilleet maamme sisäisten olojen kumouksellista muutosta. Lakkopäivinä oli perustuslaillisella taholla pyritty yksimielisyyteen sosiaalidemokraattien kanssa, mutta heidän ja perustuslaillisen säätyvaltuuskunnan väliset neuvottelut eivät olleet menestyneet. Sosiaalidemokraatit vastustivat valtiopäiväin koolle kutsumista, koska eivät uskoneet niiden suostuvan semmoiseen eduskuntalaitoksen uudistukseen, jota he halusivat, ja vaativat sen sijaan yleisillä vaaleilla valitun, "perustuslakia säätävän kansalliskokouksen" kutsumista koolle uudistusta toteuttamaan. Olipa työväki hairahtunut rautatientorilla valitsemaan "väliaikaisen hallituksenkin", suostuen kumminkin siihen, että vaalin saisi alistaa hallitsijan vahvistettavaksi. Puoluejohto oli uskotellut työväelle, että vallankumous oli Venäjällä päässyt täydellisesti voitolle, että tasavalta jo oli julistettu, ja kaikki tiedot, joita heille yritettiin antaa todellisesta asiaintilasta, leimattiin julkeiksi valheiksi. Todellisuudessa oli lakko Pietarissa päättynyt marraskuun 3 p:nä ja kumousliike oli jo asettumassa. Maamme perustuslailliset, jotka olivat asettuneet laillisuuden eikä vallankumouksen kannalle ja katsoivat maamme laillisten olojen palautuessa ja valtiopäiväin kokoontuessa käsittelemään eduskuntalaitoksen uudistusta saavuttaneen sen, mikä tällä kertaa oli saavutettavissa, paheksuivat sosialistien liiallisia vaatimuksia. Säätyvaltuuskunta teki voitavansa tutustuttaakseen yleisöä julistuskirjan sisällykseen, jonka olemassaolonkin sosialistiset lakonjohtajat aluksi itsepintaisesti kielsivät. Vähitellen he kuitenkin menettivät työläispiirienkin kannatuksen ja pakotettiin taipumaan.
Marraskuun 5 p:nä julkaisi säätyvaltuuskunta kehotuksen yleisölle mielten rauhoittamiseksi. Seuraavana päivänä lakko päättyi ja elämä palautui säännölliselle tolalleen. Illalla, kaupungin ollessa yltänään juhlavalaistuksessa, kokoontui joukko valtuuskunnan kutsusta Helsinkiin saapuneita entisiä valtiopäivämiehiä säätytalolle, missä Mechelin lausui läsnäolijat tervetulleiksi ja kehotti heitä tilanteen johdosta antamaan julistuksen Suomen kansalle. Tähän suostuttiin ja valiokunta asetettiin laatimaan julistusta Mechelinin tervehdyspuheessaan lausumain perusaatteiden mukaisesti. Tehtiin kaksi ehdotusta, joista toinen, herra V.T. Rosenqvistin laatima, pääasiassa saavutti valiokunnan ja sittemmin kokoontuneiden valtiopäivämiesten hyväksymisen, minkä jälkeen julistus marraskuun 8 p:nä saatettiin yleisön tietoon. Siinä huomautettiin, että Suomen kansan valtiopäiväinsä kautta esittämä toivomus lailliseen järjestykseen palautumisesta oli toteutunut. "Luodessamme katseemme menneisiin vuosiin emme voi olla muistelematta niitä monia hetkiä, jolloin kansamme on ollut kadottamaisillaan kaiken toivon oikeutemme takaisin saamisesta; ja tätä muistellessamme me myös tunnemme, että on olemassa korkeampia voimia kansojen kohtaloita ohjaamassa. — — Kun ne, jotka muodostavat perustuslaillisen puolueen, nyt hartaasti toivovat saavansa palata rauhalliseen työhön kansamme menestyksen hyväksi, elähyttää heitä tässä vilpitön halu yksimielisen yhteistoiminnan aikaansaamiseksi ojentaa veljenkäsi jokaiselle samaan päämäärään pyrkivälle ja harras toivomus että tässä vapauden ja edistyksen hyväksi tehtävässä työssä maamme kaikki kansalaiset saisivat seistä rinnatusten yhdenvertaisina. Nykyhetki kehottaa tähän ja tuleva aika on varmasti siitä kypsyttävä runsaan sadon kansallemme ja isänmaallemme." — Julistuksen olivat allekirjoittaneet: "Yleiseen kokoukseen lukuisasti kokoontuneet perustuslailliset entiset valtiopäivämiehet."
Lähinnä edellisinä päivinä oli ollut tarjona vaara, että jokin väestön ajattelematon teko olisi aiheuttanut venäläisen sotaväen aseellisen sekaantumisen siitä johtuvine verenvuodatuksineen ja muine maallemme vahingollisine, arvaamattomine seurauksineen. Ettei näin käynyt, johtui epäilemättä pääasiallisesti siitä, että perustuslaillisilla silloin vallitsevissa poikkeusoloissa oli tarpeeksi tyyneyttä ja mielenmalttia tyytyäkseen niihin kohtuullisiin vaatimuksiin, joita meillä oli laillinen oikeus esittää sekä jotka hallitsija ja hänen neuvonantajansa voivat hyväksyä. Mechelinille, jolla tähän aikaan oli huomattavin sija perustuslaillisessa puolueessa, tulee suuri ansio maamme kohtalon silloisesta onnellisesta käänteestä. "Marraskuun-julistuskirja" tiesi Suomelle siirtymistä pimeydestä valkeuteen, raskaiden koettelemusten ajasta lupaavien toiveiden aikaan. Totta on, että tuo valoisa aika valitettavasti oli lyhyt, mutta silti ei se mies ansaitse vähemmän kiitosta, joka olennaisesti on aikaansaanut tuon käänteen ja siten antanut historiallisen esikuvan, josta kenties vastedeskin on oleva maallemme hyötyä.
IX LUKU.
1905-1908.
Toistamiseen hallituksen jäsenenä. Uudistusohjelma. Eduskuntauudistus. Muita hallitustoimenpiteitä. Uuden hallitusmuodon sekä muiden yhteiskunnallisten parannusten ehdotuksia. Taantumus pääsee jälleen valtaan. Ero senaatista.
Noina päivinä kenraalikuvernöörin luona pidetyissä kokouksissa oli tämä lausunut haluavansa perustuslaillisten taholta saada ehdotuksen uuden senaatin jäseniksi. Valtuuskunta täytti hänen toivomuksensa antaen hänelle, marraskuun 3 ja 4 p:nä erinäisiä neuvottelukokouksia pidettyään, ehdokaslistansa. Tällöin oli muun muassa harkittu kysymystä, oliko Mechelin ehdotettava senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi vai ministerivaltiosihteeriksi, mutta edellistä, muiden perustuslaillisten valtioiden pääministerintointa vastaavaa virkaa, pidettiin sopivampana. Oikeusosaston varapuheenjohtajaksi ehdotettiin vapaaherra R.A. Wredeä, prokuraattoriksi J. Grotenfeltia ja samoin muihin senaattorinvirkoihin perustuslaillisia, osin ruotsalaiseen, osin nuorsuomalaiseen puolueeseen lukeutuvia henkilöitä. Sosialistipuolueellekin oli varattu yksi salkuton senaattorinpaikka. Valtuuskunnan laatiman ehdotuksen lähetti kenraalikuvernööri semmoisenaan korkeimpaan paikkaan, missä se miltei sinänsä hyväksyttiin. Uudet senaattorit nimitettiin kuitenkin vasta joulukuun 1 p:nä. Jo muutamaa päivää aikaisemmin oli ruhtinas Obolenski eronnut kenraalikuvernöörinvirasta ja saanut seuraajakseen todellisen salaneuvoksen N. Gerardin, siihen aikaan varsin vaikutusvaltaisen kreivi Witten henkilökohtaisen ystävän. Ministerivaltiosihteerinvirasta erosi samalla kertaa Constantin Linder, jonka seuraajaksi, viran oltua lyhyen ajan avoinna, tuli kenraalimajuri August Langhoff. Eversti F.G. Björnberg, jota perustuslaillisella taholla myös oli pidetty mainittuun virkaan sopivana, nimitettiin hänen apulaisekseen. Valtiosihteeristöön oli sen lisäksi perustettava neuvoa-antava komitea, jonka jäseniksi valtuuskunnan ehdotuksen mukaisesti nimitettiin professori R. Hermanson ja tohtori A. Törngren.