HEIKKI. No tahdonpa sen sinulle sanoa. Minä tulin tänne kuulustelemaan, mistä sinun löytäisin, sillä minä tahdoin nähdä, sopisiko hän, joka oli lapsena leikki-kumppaninani, nyt minulle morsiammeksi. Hyvä onneni saattoi niin, että sain sinua katsella, kun tässä tätisi kanssa puhuit, ja ensi hetkellä huomasin, mitä nyt tahdon sinulle ilmoittaa. Hanna! sinua sydämmeni lempii. Tahdotko tulla merimiehen morsiammeksi?
HANNA (nostaa kätensä, katsellen lempivällä katsannolla metsään päin). Ah lintuseni, minun kumppalini yksinäisyydessä! tahdotteko viedä tervehdykseni armaalleni, kun hän on merellä purjehtimassa kaukana lempivästä Hannastansa. (Heikin ja Hannan huomaamatta menee erää juoru-akka näyttämön poikki. Hän katselee heitä, viipottaen päätänsä, ja katoaa sitte metsään).
HEIKKI. Hanna! Minä ymmärrän vastauksesi, sinä tahdot lempiä minua.
(Aikoo syleillä Hannaa).
HANNA (vetäytyy sivulle). Ei niin, Heikki. Lempiä tahdon sinua aina, vaan vielä en lupaa omaksesi tulla, ennenkuin tädilleni puhun asiasta ja hänen suostumuksensa saan. Mutta voi! nyt saan varmaankin toria, kun näin kauan olen pyykillä ollut, Nyt täytyy viedä vaatteet ämpärillä lähteelle ja siellä net virutella.
HEIKKI. Miksi et, kultaseni, viruttele niitä täällä lammessa?
HANNA. Lammen pohja on mutainen, mutta lähteessä on kirkas vesi.
HEIKKI. minä tulen Kanssasi.
HANNA. Tule vain. Sinä saat levitellä vaatteet kuivumaan, että pikemmin joudun kotia. (Kokoo vaatteet ämpäriin). No nyt saamme mennä, Katsokaatte pienet lintuset, nyt on minullakin kumppani.
(He menevät, ja esirippu lasketaan alas).