— Mitä siellä näette? Minäkin tulen katsomaan. — Siellä näkyi Hemmi ja Niini tulevan käsitysten, Aatu naurahti vähän ja läksi ulos heitä vastaan. Hetken siellä keskusteltuansa tulivat yhdessä sisälle.
Aatu kaasi viiniä klaseihin ja puhui: — Vielä päivän päätteeksi juokaamme yksi malja! Nuot suhisevat haavat Haapakalliolla ovat kuiskeellansa ilmoittaneet kahdelle nuorelle heidän rakkautensa, Nämät nuoret ovat Hemmi ja Niini. Juokaamme heille onnen toivotuksen malja! Ja nyt kilistettiin klaseja ja toivotettiin onnea noille kahdelle nuorelle, jotka näyttivät, ylen onnellisilta.
— Niinillä oli parempi onni kuin äitillänsä, — sanoi Eeva patruunalle, — koska sai rakastettunsa omaksensa ja pääsi ison Koivumäen emännäksi.
* * * * *
Pian kulki tuo uutinen, että Hemmi ja Niini olivat kihlatut, Lukkarin Ullankin korville, ja nytpä oli hänellä puhumisia. Hän kulki talosta taloon ja sanoi: — Oletteko kuulleet kummempaa? Tuo Mustalais-tyttö, joka kerjäten tänne tuli ja Syrjällä kasvatettiin, on nyt tuleva ison Koivumäen maisterin rouvaksi.
Koivumäen majuri sekä hänen rouvansa eivät sitä kummana pitäneet, He tiesivät, mitä Tuomelan patrunessa-vainaja vasta liian myöhään tuli tuntemaan, että "Mitä Jumala on yhteen saattanut, ei pidä ihmisten erottaman. Eri säädyn ei pidä estämän rakastavia toisiansa saamasta, jos vaan ovat yhdellä sivistyksen kaunalla."
* * * * *
Haapakallio on aina Niinille rakas. Siellä viettää hän kesällä Hemmin kanssa monta onnellista hetkeä. Haapaen suhinassa ja puron lirinänsä kuulee hän kosken kuohun lapsuutensa kotirannalta.