»No on, mutta hänen piiakseen minä kuitenkin tulisin, enhän minä muuksi kelpaisi.»
»Ei sinulla siellä mitään kovempia töitä olisi. Hän hoitaa koulua, ja sinä hoitaisit hänen pientä talouttaan.»
»En, kyllä minä Helsinkiin menen. Jo minä siitä Iirillekin syksyllä puhuin.»
»Menet sinne vieraisiin oloihin! Mitäs ajattelet?»
»Entäpä tätä sitte — Mitä minun väliä on — olenhan huutotyttö vain», sanoi Hely katkerasti.
»Mihin sinä siellä sitte menet?»
»Kyllä minulla paikka on. Kartanon Loviisa, joka muutama vuosi takaperin muutti Helsinkiin ja joutui siellä naimisiin työmies Niemelle, on minulle paikan hankkinut. Puoleksi vuotta vain olen sitoutunut, jotta sitte olen vapaa menemään muualle. Loviisan luo myöskin pääsisin. Hän leipoo myydäkseen ja sanoi, että minä, jos tahtoisin, pääsisin hänen kanssansa yhteen puulaakiin. Mutta kyllä minä sentään, nyt ensin ainakin, menen palvelukseen.»
»On tuo vain hullua. Kun ei se meidän pappakaan ole kotona, että hänkin sinua kieltäisi.»
»Suotta se kieltäminen olisi, kyllä minä kuitenkin lähden, ei se enää auta.»
»Aina sinä olet oman pääsi pitänyt. Mene sitte, minne matkasi vie.»