Mauri tuotiin nyt tätinsä nähtäville. Hän oli puhtaaksi pesty ja hyvissä vaatteissa. Kun poika näki äitinsä, sanoi hän: »Hejää jo, äiti, älä noin kauan makaa!»
»Anna äidin nukkua ja tule tädin luo, tule tädin omaksi pojaksi», lausui
Iiri ja tarjosi hänelle makeisia.
»Äitin poika Maui on», sanoi lapsi ja rupesi itkemään, mutta Iiri varoitti: »Ole hiljaa, pikku Mauri, että äiti saa nukkua.» Sitte hän pyysi suutarinleskeä toimittamaan kaikki, mitä kuolleen viimeistä pukua varten tarvittaisiin, jätti leskelle rahoja sekä lupasi pian tulla takaisin. Maurin hän vei mukaansa.
Ihalan lähelle tultuansa sanoi Iiri Ragnhildille: »Kerro sinä Ihalassa, mitä on tapahtunut, minä vien Maurin kotiin.»
»Kyllä», sanoi Ragnhild, »mutta Iiri, vastaa minulle yhteen kysymykseen: Tunsiko Aksel sisartasi?»
»Tunsi», vastasi Iiri lyhyesti.
»Kuules, Iiri! On ikäänkuin jotakin olisi olemassa Akselin ja minun välissä, — joku salaisuus — — Meidän välimme ei ole enää kuten ennen — minä en saata luottamuksella häneen turvata. Siitä asti, kuin tänne tulin, on hän ollut minulle käsittämätön. Hän on kohtelias ja ystävällinen, mutta kuitenkin hänessä on jotakin vierasta ja epäsuoraa. — jotakin levotonta —»
»Puhu hänelle suoraan, mitä ajattelet, ja kysy siitä, mitä epäilet —»
»En, hänen täytyy itse minulle puhua, miksi hän ei tullut kanssani lesken asunnolle. Oli suuri loukkaus minua kohtaan, ettei hän tullut, mutta — minä rupean jo aavistamaan, mikä siihen oli syynä.»
»Teidän välinne ei sillä tavalla hyvänä pysy, jos noin punnitset, kenen velvollisuutena ensi askeleen ottaminen on.»