»Tule nyt meidän seurassamme Ihalaan, sillä Arvo sinua kovasti kaipaa.
Sitäpaitsi Aksel ja Ragnhild lähtevät tänään», virkkoi patruuna.
»Joko nyt! Eihän heidän ollut aikomus lähteä näin pian.»
»Ei, mutta minä pelkään, että heidän välinsä kohta alenee jäätymäkohtaan», pilkkasi patruuna.
Samassa aukeni ovi ja Martti astui sisälle.
»Martti!» huudahti Iiri. »Oletko saanut täältä mitään tietoja, minä kun vasta eilen sinulle kirjoitin?»
»Olen», vastasi Martti, »vaikken sinun kirjettäsi ole saanut».
Iiri esitteli veljensä Ihalan haltijoille. Silloin huomasi Martti myöskin Maurin, joka leikitteli lattialla eläinkirja sylissä, ja sanoi: »Tuossa kai on sisar-vainajani poika. Minä tulin häntä noutamaan meidän pikku Elvillemme veljeksi ja leikkitoveriksi.»
»Et suinkaan! Kyllä minä hänet pidän», vastasi Iiri.
»Ei maar; sisareni kirjoitti minulle, kun tunsi kuolemansa lähenevän, ja pyysi, että minä ottaisin Maurin luokseni, ja minä tahdon välttämättömästi täyttää hänen toivomuksensa.» Martti otti Helyn kirjeen taskustansa ja antoi sen Iirille luettavaksi.
Iiri luki kirjeen ja pyysi sitte patrunessaa lukemaan. Sen tehtyänsä patrunessa sanoi: