»Mitä vielä! Tässä on paljon mukavampi. Pianhan sitäpaitsi jo olemme kotona.»
»Mamma rakas, koska setä Aateli meille tulee?» kysyi Lilli.
»En tiedä, pappa on vähän itse aikonut lähteä Ihalaan.»
»Ja me pääsemme mukaan, eikö niin? Koska lähdemme?»
»Enkeliseni, enhän vielä tiedä sitä varmaan. Ehkä tulevat sieltä meille» —
»Ptruu, ptruu», kuului everstin reestä, ja samassa ajoi kuomurekikin pihaan. Eversti perheineen tuli kotiin.
Palvelustyttö juoksi portaita alas ja tuli auttamaan herrasväkeä reestä.
Tultuansa eteishuoneeseen sanoi everstinna: »Huhhu, oikein tuli kylmä. Joudu, Mari, kattamaan aamiaispöytää! Lämmin suklaati oikein tekee hyvää, mutta, Mari, ota vain siitä kaakusta, joka on alettu.»
Eversti hieroi käsiään ja kiirehti kamariinsa sikaria sytyttämään. Tuokion kuluttua kuului everstinnan ääni huutavan: »Pappa kulta, suklaati on pöydällä!»
»Tulen, tulen», vastasi eversti ja kiirehti niin pian, kuin hänen lihassaan olevan ihmisen on mahdollista, herkullisen joulupöydän ääreen.