MAIJU (katselee oveen päin, josta paroni meni). Jopa jo uskallan antaa. (Kurottaa Kaarlolle paperikäärön.) Tämän käski Anna neiti antaa teille hänen hyvästijätöksensä.
KAARLO. Ah! (aikoo aukaista käärön).
MAIJU (hätäisesti). Ei täällä, rientäkää. (Ottaa kynttilän, ja kaikki rientävät pois.)
Esirippu lasketaan.
TOINEN NÄYTÖS.
Torppa Kallaveden rannalla. Kalastajaukko istuu tuvan edustalla verkkoa kutoen, ja Sanni purkaa liinanöyhtää vanhasta repaleesta. Avoimesta tuvan ovesta näkyy sotilaanvaatteita ja miekkoja. Oikealla puolen pihaa on kukkapenkere.
Ensimmäinen kohtaus.
UKKO. SANNI.
UKKO. Kuinka kauan sotaa kestänee? — Hm, verkkoa kudon minäkin, vaan mitäpä sillä teen — pakenevathan kalatkin Kallavedestä peloissaan, ja ken tietää, laskenko ikänä verkkoa lahteen.
SANNI. Miksikä isäni on nyt noin alakuloinen? Eipä ole meillä hätää niin kauan, kuin Savonjääkärit ovat täällä.