ANNA, sitte MAIJU.
MAIJU (tulee sisälle ja rupeaa pyyhkimään tomua huonekaluista, vaan vilkaisee tavantakaa Annaan.) Anna neiti — (erikseen) eipä hän taas kuulekkaan; (korottaa äänensä) Anna neiti!
ANNA. Ah, oletko täällä, Maiju, mitä on kello?
MAIJU. Käy vasta seitsemää, ja Anna neiti on jo liikkeellä.
ANNA. En saanut unta enää.
MAIJU. Minä olisin niin iloinen, että, mutta — mutta nyt olen niin surullinen, niin että… (itkee.)
ANNA. No miksi?
MAIJU. No siksi, kun Anna neitikin aina vain on surullinen — ja kukapa minulle ja Pentille nyt häät laittaa —
ANNA (hymyillen). Ole huoleti, kyllä sinulle häät pidetään, ja kyllä sinut morsiameksi hankitsen. Mutta meneppä nyt tuomaan kahvia sisälle, minä halusta joisin kupillisen. (Maiju menee.)
Kolmas kohtaus.