ANNA, sitte MAIJU ja PARONI.
ANNA (yksin). Isäni oli vähän harmissaan — minun on syyni, voi, mutta minä en saata ilolintuna oleskella.
MAIJU (tulee sisälle, tuoden pöydälle kahviasettimet.) Saanko kaataa kahvia Anna neidille?
ANNA. Kaada pisara. Kuules, Maiju, osaatko selittää, mitä unet merkitsevät?
MAIJU. Muutamia kyllä osaan. Kun näkee susia, silloin saa sulhasia. Kun
Pentti tuli sulhasekseni, puri minua susi unissani.
ANNA. Mutta minä näin unissani Kaarlo luutnantin. Hänen vaatteissaan oli yltympäri veripunaisia ruusuja, ja hän sanoi minulle: »Ah Anna, näin olen ruusuihin käärittynä, näin hyvä on minun olla; veljeäni vain odotan leposijaani siunaamaan.» Samassa hän katosi, mutta siinä, jossa hän oli seisonut, kasvoi kaunis ruusupuu punaisia kukkia täynnä.
MAIJU. Olipa tuo kummallinen uni, en semmoista ole kuullutkaan. Mutta missähän paroni on, kun ei tule aamukahviansa juomaan.
PARONI (tulee taas saliin ja hieroo käsiään). Oikein on kylmä tänään, eipä kahvipisara pahaa tee.
MAIJU (menee valkeaa kohentamaan). Kyllä tänään vieraita tulee, Mirri pesee silmiänsä tavan takaa.
PARONI. Noh, Annaseni, kaadappas nyt kahvia kupillinen, ei minua haluta odottaa, kunnes Mirrin ennustama vieras tulee.