ANNA (kaataa kahvia kuppiin). Tässä, ottakaa, isä hyvä.
MAIJU. Saisin vain pellin kiinni, että tulisi lämmin siksi, kuin vieras tulee.
PARONI. Ainako Maiju vain vieraita odottelee? (Nauraa) Hah, hah, hah.
MAIJU. Totta kaiketi, kaukaisia tuleekin, sillä poukka lenteli aina kyökin keskilaattialle. (Kopina kuuluu.) Kas, jopa joku tulee. (Lähtee ovea aukaisemaan.) Hyvänen aika, pastori! (Pastori Kivinen tulee sisälle, ja Maiju menee.)
Neljäs kohtaus.
PARONI, PASTORI, ANNA, sitte MAIJU.
PARONI. Ah! Mistä nyt tulette? Hyvää päivää! (He kättelevät.) Mikä teidät meille nyt näin äkkiarvaamatta on saattanut kaukaisilta Pohjan periltä?
PASTORI. Tärkeät asiat vaativat minua matkalle. (Ottaa päällystakin yltänsä.)
ANNA (lähenee pastoria ja huomaa mustan suruharson hänen takkinsa hihassa). Ah pastori, mitä merkitsee tuo musta suruharso? (Äänettömyys.) Te ette vastaa — sanokaa — oi sanokaa! (Istuu tuolille valittaen.) Hän on kuollut! (Painaa päänsä käsiinsä.)
PASTORI. Te ette siis tietäneet? — Vaan te arvasitte oikein; hän on kuollut urhoollisen sotilaan kuoleman.