ANNA. Oi saata hänet pian tänne!
MAIJU. Hän on kovin kipeä. (Menee.)
PARONI. Ihmeellistä — mitä asiaa tuolla tytöllä lienee?
ANNA. Niin, mitäpä hän tahtonee? (Erikseen.) En tiedä, mikä aavistus minun valloittaa — entä jos Kaarlo vielä eläisi. (Sanni tulee ovesta.)
Viides kohtaus.
SANNI, ANNA, PARONI, sitte PASTORI.
SANNI (kiiruhtaa Annan luo). Tehän olette Anna neiti! Minä tunnen nuo kirkkaat silmät.
ANNA. Mistä olet sinä, kaunis kalpea tyttö? En muista nähneeni sinua ennen.
SANNI. Olen Sanni, kalastajan tyttö Kallaveden rannalta, ja tuon luutnantti Kaarlon terveiset. Vaan auttakaa — (horjuu) mä lepoa tarvitsen — voimani jo riutuvat —
PARONI (taluttaa Annan kanssa Sannin nojatuoliin istumaan.) Sanni, sinä hoidit luutnantti Kaarloa, kun hän Toivalassa sairaana makasi — eikö niin? (Sannin silmät vaipuvat kiinni, ja Anna juoksee tuomaan viiniä lasillisen. Palajaa kohta.)