"Hör du flicka der! Ä du svensk?" (Kuuletko tyttö siellä! Oletko ruotsalainen?)
"Ole sinä vai, venskalainen", vastasi Mikki, "taikka mene pois venskas kanssa".
Näin vastattuaan meni hän Lyylin kanssa ruotsalaisten miesten sivutse, mutta miehet kääntyivät takaisin, ja toinen sanoi taas:
"No ä he en stjyni grannan flicka ti vara finnflicka" (Kyllä tuo on hyvin sorea tyttö suomalaiseksi tytöksi.) Näin sanottuaan alkoi hän suomea puhumaan, koska hän tätäkin osasi. Hän oli Kokkolan pitäjästä, ja siellä kyllä suomeakin osataan.
Mikki vei Lyylin nisu-leivän myyjän luo ja osti hänelle rinkilöitä. Kokkolainen tahtoi myös ostaa hänelle makeisia, mutta Lyyli ei ottanut vastaan. Kokkolainen kyseli, mistä Lyyli oli, ja Lyyli vastasi: "Siitä ei saa selvää". Mutta sittemmin kysyi Kokkolainen vielä eräältä akalta, joka vähän aikaa Lyylin kanssa jutteli:
"Kuka tuo tyttö oli, jonka kanssa puhuitte?"
"Ettekö häntä tunne?" vastasi akka, "se on Kuuselan Kukka, kaikkein kauniin tyttö näillä paikoin ja Niemen pojan morsian, vaikka ei Mikki sentään häntä saa, sillä isä on sen niin päähänsä pannut, ja mitä hän kerran määrää, sitä ei kukaan muuta". Tämän vastauksen kuultuaan läksi Kokkolainen pois, hän ei joutanut enempää kuulla. Hän oli kyllä usiasti kuullut puhuttavan Kuuselasta että se oli varakas talo, ja päätti akan puheesta, että Lyyli oli Kuuselan tytär, ja ett'ei Kuusela Mikille antaisi tytärtään.
Nyt meni hän mielihyvillään kortteeriinsa, katseli pöydällä olevaan peiliin — olipa hänen vaalean-keltaiset hiuksensa kauniit, kähäräiset, ja hän itse — noh kylläpä hän varsin hyvin sopisi Kuuselan Kukalle. Hän meni taas ulos, käveli pitkin katuja, ja hyvä onnensa saattoi niin, että hän juuri ennätti erään kauppa-puodin portaitten viereen, kun Lyyli tuli puodin ovesta ulos. Nyt pyysi hän "Kuuselan Kukkaa" torille kahvia juomaan, sillä siellä oli kahvin myyjiä, Lyyli punastui, kun tunsi nimensä, jolla häntä kylän kesken mainittiin; ja vastasi:
"Kiitoksia vain, mutta ei minua nyt haluta makeat kahvit eikä makeat kielet, minun on kiiru pois, sillä me lähdemme heti kotia". Näin sanoen meni Lyyli kortteeriinsa, josta hän vähän ajan kuluttua kumppaniensa seurassa läksi kotia.
* * * * *