Kuukausia oli kulunut siitä, kuin Köyri-markkinoilla oltiin. Ne olivat jo varsin unhottuneetkin, kun yhtenä kauniina pyhä-iltana ison kellon ääni kuului Kuuselan mäellä. Kaksi nuoria miestä astui re'estä; he sitoivat hevosensa portin pieleen, panivat heiniä eteen ja menivät Kuuselan asuin-tupaa kohti. Kuusela viritti kynttilän, tuli vieraitansa vastaan ja sanoi, kun ei hän näitä tuntenut:
"Hyvää iltaa! mistä kaukaa ollaan?"
"Kokkolasta", sanoi toinen näistä.
"Vai niin", vastasi Kuusela, "käykäätte istumaan. Mitä nyt Kokkolasta kuuluu?"
"Hyvää vain", sanoi Kokkolainen.
"Yhtäpä toki puuttuu", virkkoi kumppani naurahtaen, "paras puhua suoraan asiansa. Tällä on talot ja tavat, mutta emäntä taloon tarvittaisiin".
Kokkolainen hymyili, yskähti vähäisen ja lausui sitte; "Niin, minulla on hyvä talo ja tavaraa kyllä, vaan talo emännättä on kuin suuri karja paimenetta, ja mies vaimotta on kuin päivä auringotta. Senpä tähden minäkin nyt olen parhaaksi nähnyt hakea itselleni morsianta. Minä näin tyttärenne Köyri-markkinoilla ja mielistyin häneen niin, että nyt olen tullut tänne, pyytääkseni häntä vaimokseni. Tämä kumppanini kyllä tuntee, että en minä tytärtänne huonoon taloon pyydä viedä, sillä minulla on hyvä talo. Karjaa ei tarvitse laitumelle kauas kuljettaa, sillä laidun on heti talon vieressä, ja hyvä onkin, että eläimet sarvista saakka heinässä käyvät".
"Kylläpä kuuluu kaikki hyvinpäin olevan, mutta en tahdo vielä mitään päättää, ennenkuin kuulen mitä tyttäreni vastaa". Näin sanoen meni Kuusela tuvasta pois, aukasi porstuan-peräisen kamarin oven ja huusi; "Kaisu! täällä on vieraita, tuo olutta". Kuusela meni taas vieraittensa luo, mutta Kaisu, joka heti arvasi, mitä asiaa miehillä oli, katsoi ensin peiliin, silitti valkoiset hiuksensa ja juoksi sitte kellariin, jossa hän tynnyristä laski vaahtoavaa olutta haarikkaan. Olut-haarikka kädessä riensi hän nyt tupaan päin, mutta portahilla oli Lyyli häntä vastassa.
"Kävin sinua hakemassa meille", sanoi Lyyli, "vaan kuulin, että teillä on vieraita, et nyt taida tullakkaan".
"Odota vähäisen, kohta tulen sanomaan, tulenko vai enkö", vastasi Kaisu ja riensi sisälle.