"Pohjanmaalta", vastasi ukko.
"Vai Pohjanmaalta! Sieltä on iso-isänikin; oletko häntä nähnyt?"
"En tiedä. Kuka on iso-isäsi?"
"Etkö häntä tunne — Niemen ukkoa?"
"En tunne".
Heidän näin puhuessaan tuli Mikki, joka oli ollut vainioitansa katselemassa, sisälle. Hän tarkasteli ukkoa ja kysyi sitte, mistä hän oli, vaan pikku Mikki vastasi vanhuksen puolesta: "Vieras on Pohjanmaalta, mutta ei hän tunne iso-isää".
"Niin, poikani, Pohjanmaa on lavea, ei kaikki Pohjalaiset iässään toisiansa näe", vastasi Mikki.
"Voi jospa olisit tuntenut iso-isääni", sanoi taas pikku Mikki, "hän on pitkä, kaunis vanha ukko ja rakastaa isää ja meitä".
"Oletko sinä nähnyt iso-isääsi, koska tiedät, että hän sinua rakastaa", sanoi vanhus pikku Mikille.
"En ole", vastasi poika, "mutta äiti on niin sanonut; ja äiti sanoo, että pitää joka ilta ja aamu siunata iso-isää, että Jumala häntä muistaisi — mutta mikä sinun on, ukko? — silmäs ovat vettä täynnä".