"Ilta tulee, silmiäni sumuttaa". Ukon ääni värähti, kun hän sanansa sanoi.
Poika puhui vielä: "Isä ja äitikin iso-isää aina siunaavat; äiti sanoo:
Hyvä Jumala! Siunaa häntä ja pehmitä hänen sydämmensä".
"Lapseni! sinä vaivaat vanhusta", sanoi Lyyli, "tule nyt pois".
"Antakaatte hänen olla vain", vastasi ukko, "minä rakastan lapsia. Sitte on jo aikoja kulunut, kuin olen niitä sylissäni pitänyt". Pari kyyneltä vieri hiljaa ukon poskille, ja poika huudahti taas:
"Miksi ukko itkee?"
Vanhus lausui: "Hm, rästäät tippuu, kevät tulee, ukko tulee uudestaan lapseksi".
Mikki oli järkähtämättä katsellut ukkoa, ja nyt käski hän poikaansa luoksensa sanoen: "Lapseni! pyydä vierasta siunaamaan isääsi ja äitiäsi". Kun lapsi viattomasti ukolle sanoi, mitä isä oli käskenyt, niin Mikki lausui:
"Isä, rakas isä! minä pyydän: anna lapseni rukous sydämmesi voittaa!"
Vanha ukko ojensi heille kättänsä, sanoen: "Jumala teitä kaikkia siunatkoon! Siunattu sinä äiti, joka opetit lapseni lapsia minua siunaamaan, ja sinä pikku Mikki, joka opetit minua tuntemaan kelpo äitiäsi".
Onni oli nyt ylinnä tässä kodossa, ja Mikki jutteli ukolle, miten hänen oli asiat hyvin menestyneet, ukko puhui myös, mitä koetuksia hän oli kärsiä saanut, mutta kaikki nämät tapaukset olemme jo kuulleet silloin, kuin ukko Kraatari-tädin kanssa haasteli.