Jaakko meni, mutta ei vielä kirkkoväki kotia ennättänytkään, ratasten jylinää toki jo kuului. Liisu suurusti ruo'an ja kohensi sitten valkeaa, jotta velli pikemmin rupeisi kiehumaan, vaan eipä ruoka valmistunut, ennenkuin muori kotaan puikahti. Liisu nyt ei kuitenkaan saanut toria, muori vain kertoi, miten hyvänä häntä oli pappilassa pidetty, sekä lisäsi sitten:
"Röökinä lupasi peiton ommella, ja vieläpä punaisenkin laittaa, jos
Jussilaan emännäksi menet".
"Mitä hyvää heillä siitä olisi, että Jussilalle menisin, — miksikä he minulle punaisen peiton antaisivat?"
"No heh ei, sinäkös nyt kummia mietit, minähän aineen antaisin, mutta pappilassa ommeltaisiin".
"Sen kyllä tekevät, vaikka Jaakollekkin menen, kuten menenkin".
"Siitä asiasta saamme vielä jutella. Eihän tuo niin aivan varmaa lienekkään, — mutta toimita tupaan ruoka, jotta päivälliselle pääsemme".
Näin sanoen muori läksi kodasta pois, ja Liisu läksi myöskin, hänen kun tuli asettaa tuvan ruokapöydälle tuon yksinkertaisen päivällisen.
Muori, joka kirkosta palattuaan tavallisesti, päivällistä syödessään, tiesi perheellensä jutella paljon uutisia, oli nyt varsin vaiti, jonka vuoksi isäntäkin kummastellen lausui:
"No, eikö nyt pitäjäässä ole mitään tapahtunut, kosk'ei sinulla, muoriseni, ole uutisia?"
"Ikään kuin olisinkin joku uutisten kerääjä; — en minä niistä ikänä ole huolinut, vaikka joskus sattumalta jotain kuulee —"