"Niin niin, muoriseni, sattumalta tietysti — etkä kuullut mitään sattumalta?"
"En, en mitään".
"Kuulin minä", sanoi Kustu, "että kartanon Miinan ja Mikkilän Juhon naima-kauppa on mennyt myttyyn, siitä ei tule mitään".
"No mikähän siihen syynä?" kysyi Liisu ihmetellen.
"Mikäs muu kuin nuoruus ja hulluus", sanoi muori.
"No no, akkaseni! ei kaikki nuoret eroa tahdokkaan tehdä, eikä tuo aina hulluutta ole, jos erot tehdäänkin".
"He ei, siinäpä Miina juuri viisaasti menetteli, että eron teki. Juho näet humalapäissään oli joutunut tappeluun ja saa nyt juopuneen sakot ja muut — mutta niin käypi, kun nuoruuden-hulluudessa kiinnittää itsensä tuommoisiin huliviliin. Mitä niistä nuorista on tähän aikaan, jolloin sitä viinaa niin viljavasti tulvailee! sen vain tiedän, että onnellinen se, joka tasaantuneen miehen omaksensa saa — nuoret ne ovat tänään tämmöisiä, huomenna tuommoisia, mutta vanhan-puoleinen — hän paikkansa pitää".
Tämän sanottuaan muori siunasi sekä nousi ruo'alta, ja muut kaikki tekivät samoin.